Ensimmäinen kuukausi takana

Viimeisestä kirjoittelusta kerkesi taas vierähtää tovi jos toinenkin. Huomasin miten rankkaa on olla yksin pienen lapsen kanssa, iso käsi kaikille yksinhuoltajille, on se vaan rankkaa. Varsinkin kun uuden opettelua on jokainen hetki eikä muuta kerkeä edes miettimään saati tekemään. 

Viikot kuluivat kuitenkin nopsaan ja lähtö ruotsiin häämötti päivä päivältä lähempänä. Trust kapital open, beach volley turnaus piti kuitenkin hoitaa pois alta ennen matkalle lähtöä. Omana osuutenani oli hyväntekeväisyysottelun järjestäminen. Keräsimme yhdessä lasten klinikoiden kummien kanssa lahjoituksia kyssin vastasyntyneiden teho-osastolle. Tapahtuma sujui hyvin ja itse ottelu oli todella mukaansatempaiseva ja varmasti saatiin kerättyä hieno summa auttamaan uuden perheosaston valmistumista. 

Poju kasvaa hurjaa vauhtia ja tietenkään ei uni ja ruokarytmit ole vielä muodostuneet. Huokasin helpoituksesta kun pääsimme vihdoin ja viimein ruotsiin isin luokse, niin ei tarvitse yksin enää kantaa niin suurta taakkaa vaan pystymme jakamaan sen yhdessä. Kaikesta valvomisesta ja univajeesta huolimatta oikean rakkauspakkauksen olemme saaneet. Joka päivä opimme toisistamme uutta ja opettelemme yhdessä elämään uutta arkea.

Ruotsissa muutimme kaupunkiin nimeltä Växjö. Pieni paikka, aivan etelässä. Keskusta on hyvin idyllinen ja kotoisa, paljon on kahviloita ja upea kävelykatu liikkeineen ja puistoineen. Meidän onneksi ympäristöstä löytynee ainakin 4 golfkenttää, vieläkun sinne joku päivä kerkiäisi käymään. Läheltä löytyy myös tenniskeskus, joka on myös lenkkipolkuni varrella. Sieltä napsin myös muutaman kuvan teille. Asuntomme sijaitsee noin pari kilometriä keskustasta, aivan mahtavien luontopolkujen sekä järven lähettyvillä. Siellä me Rambon kanssa joka päivä ollaan lenkkeiltykin. Kuntoutuminenkin on sujunut todella hyvin, lähtöpainostakin on pudonnut jo muutama kilo. Hieman ruotsin kieli vielä huolettaa, mutta eiköhän sitä vuoden aikana opi edes jonkun verran puhumaan. Hope so.

Viikon aikana pojilla ollut jo pari harjoituspeliä, joista toinen päättyi tappioon ja toinen voittoon. Tällä viikolla starttaa käyntiin myös CHL, eli champions hockey league, jossa mukana  eurooppalaisia joukkueita ja vastassa nähdään myös oman kotikaupunkimme KalPa. Sitä odotellessa. Ramboltakin sujui ensimmäinen peli aivan mainiosti, hän nukkui koko pelin tyytyväisenä tietämättä maailman menosta mitään. Hallissa tunnelma oli todella hyvä, odotan innolla millainen tunnelma sarja-avauksessa on ja millainen kiekkokulttuuri täälltä ruotsissa on. Hyvää olen vain kyllä kuullut. Mutta muutaman viikon päästä se sitten nähdään.

Kirjoittelen taas kuulumisia kunhan Rambo antaa siihen taas hetken äidille aikaa <3 

Siihen saakka, I'm going with the baby flow!

Heidi

Uuden elämän opettelua

Huojennun aina iltaisin, kun katselen vieressäni makaavaa pientä nyyttiä. Miten jokin voi olla niin ihmeellinen ja maailman ylösalaisin kääntävä asia. Synnytyksestä on kulunut viikko ja joka päivä olen saanut nauttia pieni ihme rinnallani. En voisi olla onnellisempi. En halua tämän koskaan loppuvan. Elämäni muuttui silmän räpäyksessä kun ensi kertaa sain tuntea tuon pienen ihmisen lämmön omaa kehoani vastaan.

Toipuminen viikon takaisesta on jo hyvässä vauhdissa, lenkilläkin ollaan Rambon kanssa jo käyty. Pikkuhiljaa hyvää tulee ja lopputulosta odotellessa. Silti näen edelleen unia pallon potkimisesta, ei sitäkään rakkautta voi mielestään pois sulkea. Ehkä vähän ajan päästä pääsen taas nauttimaan kesän tuoksuisesta nurmesta.

Viikkoon on mahtunut paljon asioita. Lähisuvun vierailuita, lenkkeilyä, yhdessä oloa ja pelkästään totuttelua uuteen arkeen. Meidän pojulla on ainakin hyvät unen lahjat, taitaa olla isäänsä tullut. Hyvin ollaan nukuttu ja syöty, mutta vähän myös ääninäytteitä on pikkuinen päässyt jo antamaan. Ihana suloisuus joka tapauksessa.

Seuraavat viikot ovat todella raskaita. Viime sunnuntaina hyvästelimme Kisun vähäksi aikaa, kun hän lähti leireilemään jo Ruotsiin. Perässä mennään, mutta ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon. En malta odottaa taas uuteen kaupunkiin ja ihmisiin tutustumista. Saa nähdä miten ensimmäinen yhteinen matkan teko oikein luonnistuu, pitäkää peukut pystyssä. 

Kirjoittelen ensi viikolla taas kuulumisia, miten on vauva-arki lähtenyt rullaamaan. Ukrainaan meno on niin epävarmaa tulevaisuudessa, joten päätin vaihtaa blogin nimeä. Lähipäivinä infoan myös teitä vaihdoksesta :) 

Vauvan tuoksuisia terveisiä, 

Heidi

Hyviä ja huonoja hetkiä

Alle viikko enää laskettuun aikaan. Onneksi ollaan oltu ahkeria viime hetkillä ja saatu hankittua tavaroita Ramboa varten. Tilattiin rattaat, vaatteita saatiin ystäviltä ja äitiyspakkauskin koluttu läpi jo muutaman kerran. 

Viime viikonloppuna ihanat ystäväni järjestivät minulle baby showerit, olin aivan yllättynyt ja hämmentynyt siitä, että saivat pidettyä asian minulta salassa. Tämä kostetaan kyllä vielä :) Päivän ohjelmaan kuului kahvittelua ja herkkujen syömistä, jalkahoitoa, lahjojen availua sekä parhaimpana ja jännittävimpänä vauvan ruokien sokkomaistelua. Todella ihana päivä oli ja iso kiitos kuuluu kaikille osallisille. Kyllä Rambon on hyvä nyt tulla maailmaan, kun on paljon hyödyllisiä tavaroita kotona odottamassa.

Omaa pihaa ollaan myös laiteltu ja terassikin on vihdoin ja viimein saatu valmiiksi. Vielä on vähän terassikalusteita hommaamatta, mutta tärkeimmät, aurinkotuolit ovat löytäneet jo paikkansa. Vielä muutamia kivikoristeita ja ehkä kukkia sinne tänne, niin hyvä siitä tulee.

Olen yrittänyt leikkiä Heidi- hortonomia, mutta tuloksetta. Ei ne kasvit näköjään yksin elä. Nurmikon kasvattamisesta saatan saada tuloksia aikaan, mutta siihenpä se varmaan sitten jääkin. Jos ei maailman kirjat mene aivan sekaisin. Saisin varmaan tapettua kaktuksenkin, joten ehkä parempi jättää viherpiiperryshommelit muille.

Ensi kaudestakin saimme huojentavia uutisia, kun Kisu teki sopimuksen Ruotsiin, pääsarjajoukkue Växjö Lakersiin. Ruotsissa pelaaminen on aina ollut hänen unelmansa, joka nyt toteutui, ehkä tosin hieman odotettua aikaisemmin. Mutta se ei haitannut yhtään. Ollaan edes vähän lähempänä kotia ja helpottaa meidän matkustamista, varsinkin Rambon saavuttua maailmaan. Ukrainasta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, ja varmasti olisimme menneet sinne hymyissä suin ilman tätä tilannetta. Kavereideni kanssa olen jutellut tilanteesta, eikä siellä olo olisi ollut tällä hetkellä järkevää. Kaupat on suljettuna, ja kadut ammottavat tyhjyyttään. Monet ovat lähteneet kaupungin ulkopuolelle siksi aikaa, kunnes tilanne rauhoittuu. Toivon sydämeni pohjasta, että asiat kääntyvät parhain päin ja kaikki ystäväni voivat jatkaa normaalia elämää Donetskissa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, nähdäänkö meidätkin vielä sinikeltaisin siivin lentämässä kohti Donetskia.

Viimeiset viikot olen yrittänyt jaksaa käydä salilla ja lenkkeilemässä. Olen huomannut sen, että vaikka kuinka aamulla väsyttäisi ja jalkoja turvottaa, kun pääsee ulkoilemaan tai salilla käymään, energiataso on aivan erilainen. Pitää vaan muistuttaa itseään, ettei kyseessä ole sairaus. Jotkut asiat vaan täytyy ottaa iisimmin, mutta ei poissulkea asioita, joita pystyy vielä tekemään. Itselleni se on ollut henkireikä, että pystyy pitämään kunnostaan huolta. Toivottavasti se myös palkitaan synnytyksen jälkeen. Mökillä ollaan myös käyty rentoutumassa, mikään ei sulata mieltä kuin auringonlasku järvellä ja kalastus. Harmi, että meidän osalta kesän kalastukset jäävät hieman lyhyeksi. Noh ensi kesä on taas uusi kesä.

Seuraavia turinoita kirjoittelen teille toivottavasti jo pieni uusi elämä sylissäni<3 

Siihen saakka, I'm going with the baby flow!

3 viikon odotus jäljellä

Muutama viikko pääsi taas vierähtämään edellisestä kirjoittelu kerrasta. Juhannuskin tuli ja meni. Lämpimät säätkin taisi loppua lyhyeen. Ei anneta vielä periksi, kyllä se oikea kesä vielä tulee. Viimeistään elokuussa, hihih. Se passaisi minulle oikein mainiosti, vaikkakin myönnän olevani lämpimän ystävä, ei minua pienet tukalat olot haittaisi.

Juhannuksen tienoo meni rauhallisissa merkeissä, kuten olettaa saattaakin. Aaton aattona kävin tsemppaamassa poikia midnight golf- kisassa tarinassa, olisi pitänyt vissiin kannustaa kovemmin. Toivottavasti ensi vuonna saadaan tyttöjen kanssa oma porukka kokoon, sen verran hauskalta tapahtumalta se vaikutti, vaikkakin keli ei suosinut golfareita parhaansa mukaan.

Aattoilta taasen vietettiin hyvien ystävien seurassa, syömällä oikein hyvin, ehkä liiankin tuhdisti. Monta päivää meni löhötessä sohvalla. Pitihän se vielä mummon pöperöillä käydä mökilläkin ja ukin kanssa kalalla, mitään ei koukkuun kyllä tällä kertaa tarttunut. On nämä kovia nämä juhannusjuhlat. Noh eipähän tarvinnut taistella vielä päänsäryn kanssa. Onnellinen minä.

Arkipäivät kun koittivat, niin pääsimme taas rytmiin hyvin mukaan, ja kuntosalin laitteet odottivat. Onneksi olo on vielä kohtuu hyvä, että jaksaa kuntoa pitää yllä. Hieman ovat yörytmit muuttuneet, monta kertaa saa mahan kanssa taistella missä asennossa olisi yön aikana hyvä nukkua. Mutta kohta pitkä odotus palkitaan, ei olisi enää kuin kolmisen viikkoa ja sitten saadaan Rambo maailmaan<3

Kihlajaiskahvittelutkin saatiin pidettyä tärkeimmille ystäville ja sukulaisille. Äidin kanssa päästiin keittiöön leipomaan ja sotkuahan siitä aina tulee. Mutta siitä huolimatta kakut maistui ja ihania lahjojakin saatiin. On meillä ihania läheisiä.

Ensi kesän suunnitelmissa oli meillä terassiremontti, mutta päätimme alkaa työstämään sitä jo vähän aikaisemmin. Toivottavasti luontoäiti on viikonloppuna meille suosiollinen eikä vettä tulisi hirveästi taivaalta. Saadaan kunnon terassi pystyyn. Talkootekijöitä siis odotellessa. 

Jos oloni ei tästä paljon pahemmaksi vielä kerkeä muuttua niin kirjoittelen kuulumisia vielä ennen h-hetkeä. 

Heidi

6 viikkoa odotusta jäljellä

Etelän reissu oli mitä mahtavin. Kävimme kahdelleen perjantaina, synttäripäivänäni syömässä ja sain mitä mahtavimman ja ihanimman synttärilahjan ikinä. Kosinnan nimittäin. Olin aivan yllättynyt ja kyyneliltä ei vältytty hetkeäkään. Koko loppuillan olin vaan hämilläni ja ihailin sormessani kimaltelevaa uutukaista. Nyt eikun hääsuunnittelua tekemään. Hääpäivää ei olla vielä lyöty lukkoon, mutta ei kait sitä montaa vuotta enää odotella. 

Vauvan vaatteita olen myös pikkaisen ostellut ja saanut todella paljon niitä myös ystäviltäni. Eihän tässä ole enää kuin 6 viikkoa kun pitäisi pikkuisen putkahtaa maailmaan. Äidiksi tuleminen jännittää kyllä, kieltämättä todella paljon. Ehkä eniten se, etten tiedä miten valmistautua ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ensi kaudestakaan ei meillä ole vielä tietoa, mikä lisää tietämättömyyden tuskaa. Päivä kerrallaan on vain elettävä ja sopeuduttava jokaiseen tulevaan päivään. Ehkä asiat lutviutuvat omalla painollaan, toivotaan ainakin niin. 

Tämä viikko vierähtää asioita hoidellessa, salilla käydän sekä viimosia tavaroita Ikesta haeskellen. Jospa saataisiin verhotkin paikoilleen ennen kesän loppua. Muuten alkaa meidän koti näyttämään jo asuttavalta. Ehkä pientä terassiremonttia pukkaa vielä lähiviikkoina.

Viikonloppuna pitää raahata itsensä mökkeilemään, on nimittäin sen verran kovaa hulinaa Vehmersalmen kylällä. Jukolan viestit pamahtaa käyntiin lauantaina. Kyllä sitä on ihmettelemistä yhden viikonlopun aikana miten voi pieni kylä täyttyä kymmenistä tuhansista ihmisistä. Pakkohan sitä on kisapaikallakin käydä, en olekaan moisessa tapahtumassa ollut ikinä. Aika märkää keliä on tänne Savon suuntaan luvattu, toivottavasti ei kävijämääriä pienennä hirveästi. Joka tapauksessa odotettavissa hieno tapahtuma. 

Ennen juhannusta yritän vielä kirjoitella kuulumisia, saa nähdä miten paljon on olo muuttunut sitten. Ainakin tällä hetkellä vielä salilla pystyy käymään ja pitämään kunnosta huolta. Toivottavasti loppuun asti pysyy olo ja varsinkin mieli hyvänä.

Siihen saakka, kesähelteitä odotellen,

Heidi

Etelän lomalla

Nyt on päästy Helsinkiin ja alkuviikko vierähtikin sukulaisia kierrellen. Keskiviikkona pääsimme ensimmäisille festarikeikoille, kun Sonisphere rantautui Hietaniemeen. Pääesiintyjänä itse Metallica. Sää ei meitä todellakaan suosinut, mutta hymy ei hyytynyt. Sormet ja varpaat kylläkin. Mutta ensi kertaa livenä nähty Metallica ei varmasti häviä muistoista ikinä. Sen verran kovan setin bändi veti. Otimme illan aikana paljon kuvamateriaalia, jotta varmasti saadaan muistella iltaa myöhemminkin. 

Etelän reissu jatkui edelleen sukulaisia tapaamalla sekä suunnittelemalla omia synttäreitäni. Ja ihan mikä tahansa luku ei tällä kertaa ole tiedossa vaan pyörähtäminen uudelle vuosikymmenelle. Hohhoijaa. Mihin tämä aika on oikein hävinnyt? Kolmekymmentä.. Mutta vastahan me oltiin lukiossa :) Mutta onneksi ikä on vaan numeroita. Niin kauan kuin paperit kysytään joka paikassa ja pääsee pääkaupunkiseudulla lasten lipulla niin hymyilyttää. 

Tänään on ilon ja onnen päivä. Menemme synttäreideni kunniaksi syömään ja näen paljon ystäviäni, jotka saapuvat tänne juhlimaan kanssani. Eikä viikonlopun juhlinnat siihen vielä lopu. Sunnuntaina piiiitkästä aikaa suuntaamme kohti satamaa, Ruattin maata ja Tukholmaa. On pienen miniristeilyn aika huikeassa ystävä porukassa. Ystäväni odottavat myös pienokaisia sekä perheet ovat mukana lomailemassa. Veikkaan, että hieman erikoisempi laivareissu tulossa mitä nuorempana olisi ollut. 

Laivareissun jälkeen onkin hyvä palata Suomeen sekä koti-Kuopioon ja aloittaa kesän vietto rentoutumalla. Tiedossa ei nimittäin ole lomailua vähään aikaan. Nyt aletaan huilata ja odotella uuden elämänalun syntymistä. <3 

Tässä lopuksi hieman fiilistelyä keikalta. Palataan asiaan Kuopioon päästyämme. 

Terkuin, Heidi 30-vee

Kevään korvilla..

Vähän aikaa on kirjoittamisesta vierähtänyt. Ja paljon kerennyt tapahtua. Kisu ei selkävaivojen takia voinut MM-leirityksessä jatkaa vaan alkoi taas kuntoutus, jotta saadaan ensi kaudeksi ukko kuosiin. Tappioista huolimatta kyllähän niitä MM-kisoja pitää silti katsoa ja tsempata Suomi voittoihin!

Muuttokin saatiin ennen vappua tehtyä, tietenkin pieniä tavaroita löytyy päivittäin sieltä sun täältä. Mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Toivotaan ainakin niin. Uudessa kodissa on ihana ollut nukkua, ja on saanut laittaa talon mieluiseksi. Nyt vaan odotellaan kevättä, että päästään kokeilemaan uusia terassikalusteita. 

Varaslähtö kesäänkin jo otettiin, käytiin pikalomareissulla Espanjan Barcelonassa. Oli aivan mahtavat kelit ja ihana kaupunki, kertakaikkisesti. 5 päivän aikana käveltiin paljon ja nähtiin monia nähtävyyksiä, esimerkiksi Sagra Da Familia, Camp Nou sekä kuuluisa La Rambla. Parhaimpana muistona Messin ja Fabregasin pelin näkeminen. Nyt on hymy huulilla monta kuukautta! Laitan tänne kuvia teille reissusta niin pääsette myös fiilistelemään :) 

Harmikseni kouluarki on sekoittanut rytmit täysin. En välillä ole perillä missä viikon päivässä ollaan menossa. Muutama tentti vielä tälle keväälle sekä opparin kirjoittelua. Huhuh tätä urakkaa. Mutta sitten loppukuusta saakin jo huilata ja palkita itsensä taas minilomalla. Tällä kertaa mennään niinkin eksoottiseen kaupunkiin kuin Helsinki. Metallican keikalla ja miniristeilyllä on hyvä aloittaa tuleva kesä. Sitten onkin jo huilaamisen aika, ennen kuin keskikesästä pääsee taas vauhdin, uusien tuulien ja uuden opettelun pariin pienen tulokkaan myötä. Sitä pienellä jännityksellä odotellen.

Viikonloppuna pääsen myös jännäämään kentän laidalta ekan pelini naisten valmentajana kun sipsin joukkueemme aloittaa tulevan kauden vieraspelillä. Ensimmäinen kotipeli naisten II divarissa koittaa la 24.5 Ahmolla klo 15. Eikun sankoin joukoin kaikki kannustamaan meidät voittoon!

Yritän olla ahkera ja jaksaa kirjoitella heti vähän ahkerammin kunhan nämä kiireet helpottavat :) 

Siihen saakka, I'm goin with the spring flow.. 

Heiduli