Pettymyksiä sekä ilon kyyneleitä

Odotin viime vkonloppua innolla. Jouduin harmikseni pettymään. Paikallinen ystäväni joutui jäämään töihin emmekä näin ollen päässeet reissaamaan kohti Antracitiä. Noh vielä on onneksi monta kuukautta aikaa käydä siellä tutustumassa. Onneksi keksin itselleni tekemistä lauantai-illaksi. Seurasin Shakhtarin otteita sekä illemmalla päätin lähteä uuden yökerhon avajaisiin. Ja siellähän tunnelma oli kuin olikin katossa. Todella hienot tilat ja paljon porukkaa. Lipun hinta oli about 10 euroa. Tietenkin avajaishinta hieman korkeampi mitä muina aikoina tulee olemaan. Muistoksi tästäkin hetkestä napsin muutaman kuvan teille.

Ilon hetkistä sai nauttia seuraavana päivänä kun pojat saapuivat reissusta kotiin. Hankalan vierasreissun jälkeen katseet on käännettävä tulevaan, koska muutama päivä enää ja uudet vastustajat saapuvat jo Donetskiin.

Tänään saimme hyppiä ja kiljua riemusta, kun Donbass kukisti huippu jännittävässä ottelussa Pietarin Ska:n. Valkopaitaisilla nimimiehiä vilisi kentällä mielin määrin, mutta se ei meidän poikia paljon heilauttanut. Donbass voitti ottelun lukemin 3-2. Loppua kohden peli oli niin jännittävä etten malttanut pysyä penkissä. Eikä kyllä kukaan muukaan siellä ollut katsoja. Fanijoukot pitivät tunnelmasta huolen loppuun asti eivätkä pojat antaneet periksi. Lauantaina nähdään myös huikea ottelu, kun Moskovan Dynamo luistelee jäällä vastaan. Eikun peukut pystyyn vaan.

Keli täällä on jo muuttunut vähän kylmemmäksi mutta tänään, ihme kyllä ei tarvinnutkaan enää paksua talvitakkia. Loppuviikoksi Pekka Pouta taisi luvata tänne päin lämpimämpää, yli + 10 astetta. Kelpaa minulle. Vaikkakin jo kaipailen kovasti lunta ja joulua. Haluaisin saada jo myös joululahjoja :) Tulisikohan se joulupukki myös tänne, jos sille kirjottaisin? Meidän joulu se vaan taitaa pyörähtää jäähallilla. Mutta uutena vuotena pääsemme vähän huilahtamaan peleistä.

Ihanaa joulun odotusta sinne kaikille ja kuunnelkaa meidänkin puolesta joululauluja :)

Herkkua herkun perään

Viime viikon kotipelit sujuivat todella mallikkaasti. Kotiluolassa kaatuivat Neftehimik, Ufa sekä Kazan. Nyt taas totuttelemaan pelileskenä olemiseen. Pojat lensivät tiistaina kohti Venäjää. Vastaan asettuu edelliseltä kierrokselta tutut vastustajat. Eilinen peli oli tiukka, ja lopputulos harmittava. Pojat taistelivat
mutta Neftehimik otti voiton rangaistuslaukaus kisassa. Huomenna jännätään ja tsempataan kun vastaan luistelee Ufa. Kaikki siellä kotonakin telkkarin ääreen kannustamaan pojat voittohon.

Itse odotan tulevaa viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Paikallinen ystäväni vie minut tutustumaan omaan pikku kaupunkiinsa, josta on joskus tänne suureen maailmaan saapunut opiskelemaan. En tiedä mitä tuleman pitää, mutta innolla odotan mitä kaikkea hän on minun pääni menoksi keksinyt. Jaiks.

Koulun penkillä on toden totta istuttu ja lisää eikun satelee. Tuntuu ihan siltä, kun olisin opiskellut pikkasen venäjän kieltä. Entistä enemmän alan tajuamaan mitä ihmiset puhuvat ja bussissakin reakoin jo lauseisiin ja yritän vastata, jos joku minulta jotain kysyy. Ensiksi tietenkin paikallisten kielellä ja jos ei onnaa, sitten yritys pitää vaihtaa johonkin sekoitukseen englantia, venäjää sekä eleitä. Mutta aina se jollain selviää.

Vielä yksi päivä koulua ja viikonloppu häämöttää edessä. On tätä odotettu. Salilla sekä reeneissäkin olen kerinnyt käydä. Onneksi. Ilman urheilua ei tätä opiskelun huumaa kyllä kestäisi. Ja herkuttelua ei myöskään pidä unohtaa. Pojat voitoillaan luovat osan siitä, osan saamme nauttia muilla herkuilla. Näihin herkullisiin otoksiin lopettelen tältä erää. Ensi viikolla tarinaa hurjasta
elämysmatkasta Antracitissa.

Paluu arkeen

Turvallisesti olen päässyt perille Donetskiin, muutaman mutkan kautta tietenkin. Mutta asioillahan on tapana aina selvitä. Viikonloppu on nyt vierähtänyt ja paluu arkeen todistettiin maanantaina. Normaalit ruuhkat, paluu koulun penkille sekä seisominen täpötäydessä marshrutkassa reeneihin mennessä on tullut taas tutuksi parina päivänä. Omalla joukkueellani on tällä hetkellä kuukauden mittainen tauko reeneistä, joten käyn harjoittelemassa b-tyttöjen porukan mukana. Ihan kivaa välillä vähän löysäillä, kun reenit ei ole niin raskaita. Pojilla taas alkaa hirveä hulina peleissä viime viikolle olleen Karjala turnauksen jälkeen. Tänään kotiluolassa vastaan asettuu Neftehimik. Seuraavat koitokset on edessä perjantaina sekä sunnuntaina. Eli tekemistä ja katsottavaa taas riittää.

Oma opiskelurytmini hieman vaihtuu tämän viikon aikana. Huomenna vaihdan venäjän kielen ryhmää. Minun ei tarvitse opiskella enää yksin vaan saan opiskelutovereita muista kansallisuuksista. Loppuvuoden minulla ei tule olemaan tekemisen puutetta. 4 tuntia päivässä venäjän kielen opiskelua sekä päälle vielä englannin tunnit ja jos aikaa jää niin käyn potkimassa palloa. Hohhoijaa :)

Huomenna vielä viimeiset selvitettävät asiat viisumia varten kuntoon ja sitten voin hengähtää ja alkaa elämään normaalia opiskelijan elämää :) Saa nähdä jääkö kuntosalillekaan aikaa enää. Eilen tullessani kotiin harjoituksista napsin kuvia iltatunnelmasta pääkadun varrelta sekä aiemmin päivällä otin näpsäyksen myös kuntosalilta, jossa aikaani kulutan melkein jokaisena aamuna. Nyt valmistautumaan poikien peliin. Goooo Donbass !

Bye bye Kuopio

Kuopion seikkailu takana. Näin kavereita ja sukulaisia, todistin lumen tulon, ajelin meidän pikku pökötillä, seurasin KalPan peliä Niiralan Montussa, söin intron huippu lounasta ja vierailin Maljassa. Itseasiassa pariinkin otteeseen. Ja tietenkin unohtamatta sitä parasta; saunaa. Mutta hauskaa oli. Näistä palasista oli minun lomani tehty.

Juuri saavuin Helsinki- Vantaan lentokentältä majapaikkaani ja huomenna on uudet seikkailut taas edessä. Nimittäin viisumin haku..toivottavasti kaikki menee hyvin. Pitäkää minulle peukkuja.

Huominen päiväni alkaa matkustaen junalla ja metrolla. Saan varmaan aikaan taas hämmennystä ja kaaosta, koska en tiedä minne pitää aina mennä. Onneksi kerkiän nähdä vielä muutamia kavereita keskustassa ennen kuin lennän takaisin Ukrainaan. Ihana loma takana ja aivan mahtava oli nähdä ystäviä. Mutta ihana on palata myös kotiin. Kodiksi tuo Donetsk alkaa jo muuntautumaan. Ja ihan hyvä niin. Sielläkin odottaa jo kouluaskareet, jaliskaverit sekä ystävät. Ja vaikka hämmästelen itsekin sanojani, mutta ikävä on ollut Donetskiin. Ensi viikolla arki palaa normaaliin rytmiinsä. Pojilla alkaa pelit ja minulla koulu. Saa nähdä milloin seuraava loma on taas edessä. Ehkä joulukuussa pääsee tsekkaamaan miltä se kovasti unelmoitu Pariisi näyttää. Noh sitä odotellessa.

Nyt unta kuuppaan ja odottelemaan huomista. Muistoiksi tallensin tänne kuvia reissustani Kuopiossa. Tekstiä teille raapustan seuraavan kerran kotoa, Ukrainasta.