Syksy <3

Täälläkin alkaa puista jo lehdet tipahdella, ja paljon on ruskan värejä jo esillä. Mutta lämmintä eikun piisaa. Tänäänkin shortsit ja t-paita päällä sai käppäillä kaupungilla. Mittari taisi näyttää +22 astetta. Ei ole valittamista :))
Paikalliset ovat alkaneet jo pukeutua hieman lämpimämmin, pitkiin housuihin ja takkiin. Meikäläinen herättää varmaan ihmetystä aina lyhyt hihaisessa, mutta minkäs teet jos on liian lämmin.

3 yötä enää odotusta ja sitten se palkitaan. Saadaan ensimmäiset vieraat tänne "meidän" huudeille. Aivan huippua. Pojillakin on 3 kotipeliä sillä ajalla kun isämme ovat täällä. Ei olla vielä keretty miettiä tekemistä koko viikoksi, mutta eiköhän sitä tekemistä täältä löydy. Pelien lisäksi käydään tutustuttamassa isämme paikalliseen ruoka- ja juomakulttuuriin sekä näytämme parhaimmat puistot sekä tietenkin ostoskeskukset. Ja varmaan aika kuluu pelkästään jo kaupungilla pyöriessä ja ihmetellen tämän maailman menoa.

Itselläni sana kiire on ollut tämän viikon käytetyimpiä. Olen käynyt luennoilla, työharjoittelussa, Venäjän kielen oppitunneilla sekä jalkapalloharjoituksissa. Ai niin, ja mikä parasta, matkustin ensimmäistä kertaa paikallisten bussilla, marshrutkalla.. Yritän jossain välissä muistaa napata kuvan siitä, niin näette myös millaisilla välineillä täällä kuljetaan. Matkani harjoituksiin kestää about puolisen tuntia sinne ja takaisin. Vaikka matkaa ei ole kuin 15-20 km. Bussit yleensä aivan täynnä, sisään otetaan mahdollisimman paljon ihmisiä. Venäjän kielen opinnot meinasi jo tyssätä heti alkukättelyssä, koska opettajani puhuu pelkästään venäjää. Ja minultahan se sujuu kuin sulaa rasvaa vaan. No ei ihan niinkään. Onhan tässä opettelemista, mutta onneksi yliopistokaverini tuli minulle tulkiksi viime tunnilleni. Olisin ollut muuten pulassa..

Pojatkin saapui eilen reissusta, ja viimeisestä vieraspelistä toivat voiton kotiin. Itse en peliä kerennyt omien harjoitusteni takia katsoa. Mutta hyvin olivat pärjänneet. Seuraava kotipeli onkin jo lauantaina ja sitten pääsemmekin loppuviikon pelit seuraamaan katsomosta isiemme kanssa. Jänskää.

Muutaman kuvan napsin teille tuolta kaupungilta, pääkadun varrelta, josta käppäilen joka päivä kouluun.
Ihanaa syksyä ja nautitaan ruskan väreistä <3

Uutta viikkoa odotellessa

Viikko enää ja sitten laskeutuu lentokone Donetskin kentälle mukanaan meijän iskä sekä Kisun iskä. Aivan huippua. En malttaisi odottaa. Toivottavasti tuovat mukanaan paljon ruisleipää ja salmiakkia. On niitä nimittäin odotettu. Pitää aloittaa jo suunnittelut sille viikolle kun ovat täällä, mitä kaikkea kaupungista keretään esitellä. Tietenkin pääpaino ajasta kulutetaan jäähallilla seuraten Donbassin pelejä. Onneksi lentoaika tänne ei ole pitkä eikä aikaeroakaan ole, niin pahimmalta rasitukselta välttyvät. Päästään heti tiistaina aloittamaan kaupunkikierrokset :)

Pojilla alkoi tänään vieraspelireissu mukavasti. Voitto tuli Atlantista, 2-3 rankkareilla. Tiistaina seuraava koitos, kun vastaan asettuu Lokomotiv. Urheilun juhlaa saatiin maistaa myös kotijoukkue Shakhtarin riveissä, kun joukkue kukisti Kiovan Dynamon 4-1.. Muistaakseni.. :)

Uusi viikko taas edessä, luentoja ja harjoittelua. Toivottavasti huomenna olisi jo harkkapaikka täysin selvillä. Olisi kiva päästä jo normaaliin arkirytmiin kunnolla, omien aikataulujen suunnittelu helpottuisi huomattavasti. Eilinen päivä kului miltei kokonaan koneen ääressä, katselin lentoja jo Suomeen. Pitää viisumiasiat hoidella loppuun asti. Joten ehkäpä törmätään Kuopiossa jo odotettua aikaisemmin :) jippii.

Huominen päivä menee salilla sekä yliopistolla, ja ehkä jalisreeneissäkin voisi käydä taas pyörähtämässä. Bussilla ja muilla julkisilla liikkuminen luonnistuu kaupungissa jo hyvin. Lipun hintakaan ei ole päätä huimaava, 15 centtiä. Otin muistoksi yhden bussilipun, ja tallensin kuvan myös teille tänne.

Näihin sanoihin, uusia seikkailuja taas odotellessa. Heipsan !

Kk päivä

Aika on mennyt hulinalla eteenpäin. Eilen tuli täyteen tasan kuukausi siitä, kun astelin tietämättömänä ja jännittyneenä lentokoneeseen, joka suuntasi kohti nykyistä kotiseutua, Donetskia. Kukapa olisi uskonut minun viihtyvän täällä näin hyvin. En itse ainakaan uskonut.. Arki on pyörähtänyt hyvin käyntiin; koulua, reenejä ja jäähallilla oleskelua. Puuttuu vaan se tärkein osa, jota kaipaan eniten. Perhe ja te ystävät. Kaipuu kotiin on sanoinkuvaamaton, ja ikävä teitä kaikkia kohtaan aivan mieletön.
Täällä päivät kuitenkin menee todella nopsaan ja tekemistä riittää. Onneksi on puhelimet ja tietokoneet, joilla pitää yhteyttä.

Eilinen päivä vierähti koulun penkillä istuen ja illan vietimme jäähallilla seuraten poikien peliä. Aivan uskomattoman tiukka peli oli ja pojille olisi voitto kuulunut. Peli ratkesi vasta rankkareilla häviöön. Tunnelma hallissa oli taas kerran aivan mahtava. Fanijoukot pitivät siitä kyllä huolen. Muutenkin paikallinen jääkiekkokulttuuri alkaa löytämään paikkansa täällä. Todella kiva huomata, miten monet ihmiset täällä jalkapallokaupungissa kannattaa myös jääkiekkoa.

Loppuviikko kuluu minulla koulutöiden parissa sekä yliopistolla. Pojat suuntaavat reissuun viikonloppuna, mutta sitä ennen vielä ratkaistaan yksi kotiottelu Amuria vastaan. Muistakaa pitää sielläkin pojille peukut pystyssä. Mekin pidämme fiilistä yllä täällä KalPan puolesta. Aika huojentavaa oli katsoa tuloksia, kun Kalikka nappasi voiton Jokereista. Tsemppiä pojat.

Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet. Kävelyllä nappasin muutaman kuvan meidän huudeista. Kuvissa paikallinen ostoskeskus sekä meidän 'streetti'.

Pelipäivä

Mua jännittää poikien puolesta aivan kauheesti.. Tänään on luvassa eka khl kotipeli :) jippii. Vastaan luistelee Sibir Novosibirsk. Lähdetään ajoissa hallille, koska ei tiedetä miten täynnä halli tulee olemaan ja onko paljon jonoja.

Eilen minullakin oli ensimmäinen peli, harkkapeli tosin. Mutta voitettiin 7-0. Oli tosi kiva pelata, vaikka kielimuuri on hieman tiellä. Pelin aikana taisin vahingossa huudella suomea sekä englantia, ei ne venäläiset sanat tule suusta vaikka kuinka haluaisi. Kotiin päästyäni kisu oli viritellyt kisastudion jo valmiiksi alkavaa KalPa-JYP peliä varten. Harmi että Kalpan pojat hävisivät :/ Tänään tulee kyllä voitto kotiin :) Pidetään peukut pystyssä täällä.

Yliopistorintamallakin on sattunut ja tapahtunut.. Corporate finance- kurssi jäi sille tielleen, ja paikalle tuli business communication skills. Ehkä hieman helpompi vaihtoehto. Uudet oppilaat ja uusi opettaja. Tosi hyvin meni, Ihan turhaan taas jännitin. Oppilaat ottivat minut positiivisesti vastaan ja kyselivät jo heti alkutunnista kuka olen ja mistä tulen. Eikä ihan putkeen mennyt myöskään harjoittelupaikan kanssa; paikka oli pieni, eikä siellä kukaan puhunut englantia :( toisin mitä olivat luvanneet. Hieman hankaluuksia voisi aiheuttaa järjestelmien ja muiden ohjelmavarauksien opettelussa. Mutta ensi viikolla uuden paikan metsästykseen.

Ystävämme saapui joukkoomme, ja toi tuliaisina ruisleipää. Ei voisi uskoa, että noinkin pieni asia lämmittää mieltä näin kovasti. Kisun synttäreiden kunniaksikin pyysimme vanhempiamme tuomaan ruisleipää sekä salmiakkia :) nam nam. Niitä odotellessa.

Otin muutaman kuvan koulustani. Opiskelen rakennuksessa 3, joka näkyy kuvassa. Laitoin kuvan teille myös sisältä, pääkäytävästä, jossa minun luennot yleensä ovat. Syksy alkaa tännekin jo saapua, mutta lämmintä vielä piisaa. Näihin +28 aurinkoisiin tunnelmiin, ihanaa viikonloppua :)

Arkea

Pojat on ollu kohta jo viikon reissussa, kotiutuvat onneksi jo tänään :) Minulla yliopiston arki on pyörähtänyt jo käyntiin, luennot ovat mielenkiintoisia ja opettajat puhuvat todella hyvää englantia. Minulla on tällä hetkellä meneillään corporate finance- kurssi sekä cross-cultural management. Jälkimmäisellä kurssilla olen päässyt antamaan myös oman osani tunneille; oppilaat ovat hyvin kiinnostuneita mistä tulen ja kyselevät paljon meidän kulttuurista, ja siitä miten me opiskelemme ja millainen koulutus meillä on. Onhan tämä todella erilaista. Luokka huoneet ovat pieniä, puupenkit ja pulpetit. Muutamissa auditorioissa on videotykit sekä valkokankaat. Suurin osa luennoista on vaan pelkkää puhetta. Koko ajan pitää olla hereillä ja kirjoitella ylös kaikki mitä luennoitsija kertoo, ettei mitään tärkeitä asiayhteyksiä jää kuulematta :)

Käytiin muutama päivä sitten Marin kanssa kynsihuollossa. Aivan älyttömän hienoa jälkeä tekivät eikä maksanu paljoa. Varattiin jo huoltoajatkin samalla :) Täällä on paljon salonkeja, joissa on tarjolla hierontaa, kosmetologipalveluita, erilaisia hoitoja sekä saunomismahdollisuus. En sitten tiedä millainen sauna mahtaa olla, pitäisi joku päivä käydä sekin kokemus testaamassa. Se on ehkä isoin asia tällä hetkellä, mitä kaipaan Suomesta. Sekä oman mökin tuoksua ja sitä rauhallisuutta sekä luontoa.

Tänään olen menossa tutustumaan harjoittelupaikkaani. Normi viikko arki tulee minulle olemaan muutama päivä luentoja ja muutama päivä harjoittelua. Toisaalta on hyvä, että päivien ohjelma vaihtelee, ettei kerkeä kyllästyä missään vaiheessa. Täällä tosiaankin uutta ja paljon nähtävää tulee joka päivä vastaan. Ikinä ei aamulla herätessä tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Odotan vaan innolla sitä päivää, milloin opin itse esim. soittamaan taksin niin että taksi myös tulee perille hakemaan minua, ja että osaan asioida kaupassa ilman 'tulevia' harmaita hiuksia :) :) eiköhän se tästä kun joka päivä kuuntelee pelkkää Venäjän kieltä, pakkohan sen on jossain vaiheessa vaan tarttua, vai mitä?

Muutama päivä pojillakin aikaa vähän huilahtaa peleistä, lauantaina alkaa ensimmäiset kotiottelut. Jännittää jo aivan kauheesti. Huikeeta nähdä millainen tunnelma hallissa, onko tupa täynnä ja muutenkin mikä on ilmapiiri, koska tällaista täällä ei ole aikaisemmin ollut. Itsekin toivottavasti pääsen jo pelailun makuun lauantaina, kun joukkueellani on harjoituspeli. Saa nähdä huomenna harjoituksissa miten nilkka kestää. Teippiä vaan kehiin ja eikun menoksi.

Alankin tässä valmistautumaan ja odottelemaan kyytiä. Pitäkää peukut ja varpaat pystyssä, toivottavasti saan hyvän ja mielenkiintoisen harkkapaikan. Näihin ajatuksiin, ihanaa päivää kaikille :)

Voi tätä elämää..

Jokohan sitä nyt malttais vähäks aikaa lopettaa tuon pallon perässä juoksemisen.. :/ voin jo niin nauraa itelleni, ei tää voi tapahtua taas mulle. Luulin että pieni venähdyshän se vaan on. Noh, ei tunnu siltä. Kuvankin perusteella voitte yhtyä sanoihini. Toivotaan, että menisi turvotus ainakin nopeasti ohitse.

Ja eihän se alamäki tähän vielä loppunu; aamulla olin käymässä apteekissa hakemassa kipulääkkeitä sekä kylmää. Luontoäiti päätti sitten täräyttää kohtuu paljon vettä taivaalta, ja mikä parasta, en omista sontikkaa :))
Tulin kotia, hirveellä kiireellä marssin kylppäriin ja liukastun. En muistanut yhtään kipeää nilkkaani ja muljautin sen uudelleen. Ajattelin, että tää ei oikeesti voi pahentua tästä enää. Toisin kävi. Aloin tekee makrulaatikkoa, niin siinä tohinassa tiputin puolet kananmunista pitkin keittiön lattiaa :( voi elämä. Päätin istahtaa ja nauttia ennen hermoromahdusta lasillisen viiniä.. Kummasti helpotti. Tunnin rauhoittumisen jälkeen ruoka olikin valmista ja aivan huippu hyvää ;) onneksi tässä päivässä oli edes jotain hyvää.

Näihin ruoan tuoksuisiin tunnelmiin ja rakkauteeni maailman parasta lajia kohtaan, ihanaa viikonloppua <3

Jalkapalloa, jääkiekkoa...

Meidän yliopiston 'dekaani' Alex tuli hakemaan minua eilen koululle. Hiljaisia automatkoja; minä en puhu venäjää eikä Alex hirveän hyvin englantia. Elekielellä mennään, mutta hyvin ollaan selviydytty :) Yliopistolla minua odotti heti luento. Mutta onneksi ryhmä, jossa aloin opiskelemaan, puhuu täydellistä englantia. Olisin ehkä muuten ollut hieman kusessa :) päiväni alkoi siis corporate finance- aiheella, josta mullahan on hirveästi kokemusta, varsinkin englannin kielellä.. Mutta sana kirja taas esiin ja eikun opettelemaan. Yliopisto on vanha, ainakin jo 80 vuotta ja luokkahuoneet pieniä. Muutamassa auditoriossa vierailin, ja ne näyttivät ihan hyviltä. Tietenkin erilaista kun omassa koulussa mutta niitä kokemuksiahan tänne ollaan tultu hakemaan :)

Lisää kokemuksia sain taas tänään kun omat jalkapalloreenit pyörähtivät käyntiin. Edes valmentaja ei puhu sanaakaan englantia.. Mielenkiintoista. Muutama tyttö osasi puhua hieman, mikä lämmitti mieltäni jo kummasti. Mutta siihenpä se sitten jäikin. Se tunne, kun haluat kentällä huutaa ja neuvoa niin ei. Tai voinhan itekseni siellä höpötellä, turhaan. Osaan sanoa oikea, vasen, eteen ja taakse. Mutta siinä kiireessä ei tule mieleen kun englanti tai suomi, niin hyvinhän se varmaan tulee ymmärretyksi :) Ja puolet ei osaa tai muista edes nimeäni. Saati minä 20 tytön nimeä :) Kaikesta huolimatta reenit olivat aika samaa luokkaa mitä meilläkin; alkulämpimät, venyttelyt, höynää, tekniikkaa ja peliä. Itsellähän peli jäi kesken heti alussa, pallon tavoittelutilanteessa vääntyi nilkka, ja eikun kylmää.
Marin luokse saavuttua pakkasesta heti jääpussia kehiin ja sohvalle seuraamaan poikien ensimmäistä khl peliä. Mikä parasta, pojat vei voiton. Jiihaa. Vastassa oli Bratislavan joukkue. Eka erä oli hieman tunnustelua peliin, mutta loppupeli vaikutti jo todella hyvältä. Tänään pojat suuntaavat jo kohti Moskovaa. Lauantaina kova koitos taas edessä.

Minulla on onneksi huomenna vapaa päivä, joten taidamme suunnata katseemme kohti keskustaa ja käydä syömässä hyvin ja ainahan hyvä ois jos löytyisi jotain shoppailtavaa ;) toivotaan parasta, että nilkkani on aamulla myös samaa mieltä kanssani..

Muutama kuva loppuun omasta treenipaikasta sekä pelailusta. Ja seuraavaan kertaan, taas, I'm going with the flow..

Urheilun juhlaa

Lauantai-ilta kului jäähallilla katsoessa Donbass - Cka peliä. Koko joukkue pelasi hienosti ja voittohan sieltä tuli. Peli päättyi lukemin 3-2. Kokeilimme olla mukana osana kultturia ja teimme samaa mitä paikallisetkin. Hodarit ja oluet kyytiin, ja eikun katsomoon :) Tunnelma oli tosi mahtava ja yleisö oli alusta asti mukana. Todella kiva huomata, miten täälläkin jääkiekkokulttuuri alkaa herätä koko kaupungissa.

Tämä päivä kului sitten toista urheilulajia, jalkapalloa seuratessa. Lähdimme hyvissä ajoin kohti Donbass areenaa, koska halusin ikuistaa kaiken mahdollisen pelistä ja sen ympäriltä. Porukkaa oli todella paljon ja tunnelmasta kyllä huomasi sen. Peli oli kärkikamppailu Shakhtar Donetsk vastaan Kiovan Dynamo. Kannatimme tietenkin kotijoukkuetta pukemalla yllemme oranssi-mustaa. Katsomot täyttyivät nopeasti ja ehkä puoli tuntia ennen peliä alkoi tanssiesitykset. Aivan mahtavaa.
Se tunne, kun yli 50 000 ihmistä huutaa ja kannustaa samaan aikaan, on aivan sanoinkuvaamaton. En ole aikaisemmin ollut tällaisessa tapahtumassa, ja aion kyllä mennä uudestaan. Aivan huippu fiilikset jäi pelistä. Pelin jälkeen kyydin saaminen takaisin kotiin olikin hieman hankalampaa. Mutta selvisimme muutaman tunnin kuluttua turvallisesti kotiin :)

Muutama päivä ja sitten alkaa pojilla sarja. Khl pyörähtää käyntiin. Pojat lähtevät reissuun, ekana vastaan asettuu Bratislava. Itselläni kova koitos edessä tiistaina, kun pitäisi lähteä koulun penkille :/ Hieman jo jännittää, mutta hyvällä tavalla. Kaikki tulee olemaan uutta ja outoa, mutta odotan saavani juuri niitä kokemuksia, joiden vuoksi tänne tuli lähdettyä.
Laitoin mukaan muutaman kuvan pelistä, niin näette millainen tunnelma areenalla oli. Seuraava postaukseni varmaankin tiistaina, koulupäivän jälkeisistä tunnelmista :)

Peliä ja skumppaa

Muutama tunti enää ja taas lähdetään kohti jäähallia. Tänään vastaan asettuu Pietarin Cka.. Kohtuu kova peli tulee varmaan olemaan. Kovaa kannustusta vaan, niin kyllä pojat hoitaa voiton kotiin :)

Odottelen täällä ystävääni Violaa, joka käy kaupan kautta ostamassa herkku aamupalatarvikkeet ja ehkä nautitaan kunnon shamppanjabrunssi. Turnauksen viimeisen pelin kunniaksi tietenkin vaan. Aurinko taas paistaa ja elämä hymyilee. Toivottavasti keli pysyy tällaisena ainakin huomiseen asti, kun luvassa on huippufutista.

Brunssitunnelmiin, ihanaa viikonloppa kaikille :)