Uuden elämän opettelua

Huojennun aina iltaisin, kun katselen vieressäni makaavaa pientä nyyttiä. Miten jokin voi olla niin ihmeellinen ja maailman ylösalaisin kääntävä asia. Synnytyksestä on kulunut viikko ja joka päivä olen saanut nauttia pieni ihme rinnallani. En voisi olla onnellisempi. En halua tämän koskaan loppuvan. Elämäni muuttui silmän räpäyksessä kun ensi kertaa sain tuntea tuon pienen ihmisen lämmön omaa kehoani vastaan.

Toipuminen viikon takaisesta on jo hyvässä vauhdissa, lenkilläkin ollaan Rambon kanssa jo käyty. Pikkuhiljaa hyvää tulee ja lopputulosta odotellessa. Silti näen edelleen unia pallon potkimisesta, ei sitäkään rakkautta voi mielestään pois sulkea. Ehkä vähän ajan päästä pääsen taas nauttimaan kesän tuoksuisesta nurmesta.

Viikkoon on mahtunut paljon asioita. Lähisuvun vierailuita, lenkkeilyä, yhdessä oloa ja pelkästään totuttelua uuteen arkeen. Meidän pojulla on ainakin hyvät unen lahjat, taitaa olla isäänsä tullut. Hyvin ollaan nukuttu ja syöty, mutta vähän myös ääninäytteitä on pikkuinen päässyt jo antamaan. Ihana suloisuus joka tapauksessa.

Seuraavat viikot ovat todella raskaita. Viime sunnuntaina hyvästelimme Kisun vähäksi aikaa, kun hän lähti leireilemään jo Ruotsiin. Perässä mennään, mutta ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon. En malta odottaa taas uuteen kaupunkiin ja ihmisiin tutustumista. Saa nähdä miten ensimmäinen yhteinen matkan teko oikein luonnistuu, pitäkää peukut pystyssä. 

Kirjoittelen ensi viikolla taas kuulumisia, miten on vauva-arki lähtenyt rullaamaan. Ukrainaan meno on niin epävarmaa tulevaisuudessa, joten päätin vaihtaa blogin nimeä. Lähipäivinä infoan myös teitä vaihdoksesta :) 

Vauvan tuoksuisia terveisiä, 

Heidi

Hyviä ja huonoja hetkiä

Alle viikko enää laskettuun aikaan. Onneksi ollaan oltu ahkeria viime hetkillä ja saatu hankittua tavaroita Ramboa varten. Tilattiin rattaat, vaatteita saatiin ystäviltä ja äitiyspakkauskin koluttu läpi jo muutaman kerran. 

Viime viikonloppuna ihanat ystäväni järjestivät minulle baby showerit, olin aivan yllättynyt ja hämmentynyt siitä, että saivat pidettyä asian minulta salassa. Tämä kostetaan kyllä vielä :) Päivän ohjelmaan kuului kahvittelua ja herkkujen syömistä, jalkahoitoa, lahjojen availua sekä parhaimpana ja jännittävimpänä vauvan ruokien sokkomaistelua. Todella ihana päivä oli ja iso kiitos kuuluu kaikille osallisille. Kyllä Rambon on hyvä nyt tulla maailmaan, kun on paljon hyödyllisiä tavaroita kotona odottamassa.

Omaa pihaa ollaan myös laiteltu ja terassikin on vihdoin ja viimein saatu valmiiksi. Vielä on vähän terassikalusteita hommaamatta, mutta tärkeimmät, aurinkotuolit ovat löytäneet jo paikkansa. Vielä muutamia kivikoristeita ja ehkä kukkia sinne tänne, niin hyvä siitä tulee.

Olen yrittänyt leikkiä Heidi- hortonomia, mutta tuloksetta. Ei ne kasvit näköjään yksin elä. Nurmikon kasvattamisesta saatan saada tuloksia aikaan, mutta siihenpä se varmaan sitten jääkin. Jos ei maailman kirjat mene aivan sekaisin. Saisin varmaan tapettua kaktuksenkin, joten ehkä parempi jättää viherpiiperryshommelit muille.

Ensi kaudestakin saimme huojentavia uutisia, kun Kisu teki sopimuksen Ruotsiin, pääsarjajoukkue Växjö Lakersiin. Ruotsissa pelaaminen on aina ollut hänen unelmansa, joka nyt toteutui, ehkä tosin hieman odotettua aikaisemmin. Mutta se ei haitannut yhtään. Ollaan edes vähän lähempänä kotia ja helpottaa meidän matkustamista, varsinkin Rambon saavuttua maailmaan. Ukrainasta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, ja varmasti olisimme menneet sinne hymyissä suin ilman tätä tilannetta. Kavereideni kanssa olen jutellut tilanteesta, eikä siellä olo olisi ollut tällä hetkellä järkevää. Kaupat on suljettuna, ja kadut ammottavat tyhjyyttään. Monet ovat lähteneet kaupungin ulkopuolelle siksi aikaa, kunnes tilanne rauhoittuu. Toivon sydämeni pohjasta, että asiat kääntyvät parhain päin ja kaikki ystäväni voivat jatkaa normaalia elämää Donetskissa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, nähdäänkö meidätkin vielä sinikeltaisin siivin lentämässä kohti Donetskia.

Viimeiset viikot olen yrittänyt jaksaa käydä salilla ja lenkkeilemässä. Olen huomannut sen, että vaikka kuinka aamulla väsyttäisi ja jalkoja turvottaa, kun pääsee ulkoilemaan tai salilla käymään, energiataso on aivan erilainen. Pitää vaan muistuttaa itseään, ettei kyseessä ole sairaus. Jotkut asiat vaan täytyy ottaa iisimmin, mutta ei poissulkea asioita, joita pystyy vielä tekemään. Itselleni se on ollut henkireikä, että pystyy pitämään kunnostaan huolta. Toivottavasti se myös palkitaan synnytyksen jälkeen. Mökillä ollaan myös käyty rentoutumassa, mikään ei sulata mieltä kuin auringonlasku järvellä ja kalastus. Harmi, että meidän osalta kesän kalastukset jäävät hieman lyhyeksi. Noh ensi kesä on taas uusi kesä.

Seuraavia turinoita kirjoittelen teille toivottavasti jo pieni uusi elämä sylissäni<3 

Siihen saakka, I'm going with the baby flow!