Voi tätä elämää..

Jokohan sitä nyt malttais vähäks aikaa lopettaa tuon pallon perässä juoksemisen.. :/ voin jo niin nauraa itelleni, ei tää voi tapahtua taas mulle. Luulin että pieni venähdyshän se vaan on. Noh, ei tunnu siltä. Kuvankin perusteella voitte yhtyä sanoihini. Toivotaan, että menisi turvotus ainakin nopeasti ohitse.

Ja eihän se alamäki tähän vielä loppunu; aamulla olin käymässä apteekissa hakemassa kipulääkkeitä sekä kylmää. Luontoäiti päätti sitten täräyttää kohtuu paljon vettä taivaalta, ja mikä parasta, en omista sontikkaa :))
Tulin kotia, hirveellä kiireellä marssin kylppäriin ja liukastun. En muistanut yhtään kipeää nilkkaani ja muljautin sen uudelleen. Ajattelin, että tää ei oikeesti voi pahentua tästä enää. Toisin kävi. Aloin tekee makrulaatikkoa, niin siinä tohinassa tiputin puolet kananmunista pitkin keittiön lattiaa :( voi elämä. Päätin istahtaa ja nauttia ennen hermoromahdusta lasillisen viiniä.. Kummasti helpotti. Tunnin rauhoittumisen jälkeen ruoka olikin valmista ja aivan huippu hyvää ;) onneksi tässä päivässä oli edes jotain hyvää.

Näihin ruoan tuoksuisiin tunnelmiin ja rakkauteeni maailman parasta lajia kohtaan, ihanaa viikonloppua <3