Maiseman vaihdos

Hei te kaikki! 

Blogin kirjoittelu on kehittynyt siihen vaiheeseen, että on aika vaihtaa maisemaa :) jatkan kirjoittelua entiseen malliin, mutta eri sivustolla! Vanhakin blogiosoite toimii, se linkitetään suoraan uuteen sivustoon! Joten ei huolta. 

Pääsen jakamaan kokemuksiani hieman erilaisemman sivuston alaisuuteen, mutta varmasti muutos tulee olemaan positiivinen ja tuo mukanaan myös lisää näkyvyyttä bloggarina, jos sellaiseksi voin itseäni jo kutsua! 

Edelleen kirjoittelen kokemuksistani, matkalaukkuelämästä. Lisämausteena aion kertoa enemmän matkastani äitinä sekä silmäteräni kehityksen askelista:)

Uusi blogi esitellään ma 29.9 sivustolla www.ipana.fi 

Uusi osoitteeni tulee siis olemaan 

www.ipana.fi/kiekonperassa/

Muistakaa käydä katsomassa ja laittakaa osoite muistiin! 

Heidi

Pelejä pelien perään

Kausi on saatu käyntiin ja hieman harmittavalla tavalla on luistin kulkenut. Ensimmäinen ns paikalliskamppailu HV71 vastaan kotihallissa päättyi meidän voittoon. Sen jälkeen ollut kaksi vieraspeliä, joista toinen hävittiin Djurgårdenille ja Brynäs voitettiin voittolaukauskilpailussa. Pojat ovat pelanneet todella hyvin, mutta verkkoon asti kiekko ei ole mennyt. Oliverin kanssa olimme kotipeliä katsomassa ja pojuhan nukkuin taas kuin tukki. Kuulosuojaimet vaan korville ja eikun hallille. 

Avausottelun ennakkohulinat olivat huikeat. Hieno valoshow sekä tulitukset olivat näyttäviä. Suuri faniryhmä hurrasi ja koko yleisö lähti musiikin mukaan taputuksin. Varmasti hieno kokemus pojille ja miten mahtavaa on pelata noin ison kannatuksen keskellä. Ihan kylmät väreet viilsi pitkin kehoa.

Pitihän sitä käydä myös fanipaita ostamassa paikallisesta shopista. Hieman isohkon paidan ostin, mutta kausi on pitkä ja poju kasvaa hurjaa vauhtia. 

Ensi viikko on ilon ja onnen aikaa. Pääsen käymään Suomessa, näkemässä sukulaisia ja ystäviä. Koulun penkillä aion aikaa myös viettää, muutama kurssi olisi vielä suoritettavana ennen kuin valmistuminen häämöttää. Tiukka loppusyksy tulee olemaan, Oliver vie paljon aikaa, mutta opinnäytetyö olisi saatava väännettyä loppuun. Mistähän sitä saisi lisää voimia ja puhtia koitokseen? 

Kotikin on saanut nyt verhot ja alkaa paikka näyttämään asuttavalta. Vielä on pientä hiomista tavaroissa, mutta jotenkin on niin paljon muuta mielessä ja uutta tekemistä aina keksii, ettei kerkeä kotiasioita järjestelemään.Viime viikko täällä Växjössä oli hieman sateinen, ja ehkä se myös lannisti mielialaa, ettei oikein mitään saanut aikaiseksi. Tämä viikko taasen on ollut lämmin ja golfiakin käytiin pelaamassa. Johan tuosta pelaamisesta vuosi on vierähtänyt. Hauskaa oli ja varmasti syksyn mittaan menemme uudestaan. Huhujen mukaan golfkausi täällä kestää melkein ympäri vuoden. Sitä innolla odotellaan. 

Olin ystäväni luona viettämässä iltaa, ja illan teemana oli raclette. Aiemmin en ole moista kokeillut, mutta koukkuun jäin. Pakko saada samanlainen Suomen kotiin. Aivan mahtava istua iltaa hyvän ruoan ääressä ja nähdä ystäviä. Ideana siis raclette levy, joka kuumennetaan. Levyn päällä voi paistaa mitä vain mieleen tulee, kasviksia, lihaa ym. Alla olevaan kuumaan lautaseen laitetaan tähän kuuluvaa juustoa, joka sulaneena kaadetaan lautaselle ja siihen grillattavat sitten dipataan ja syödään. Kannatan.

Oliver on kasvanut todella paljon. Neuvolassa kävimme muutama päivä sitten ja painoa herralla oli tullut viikon aikana melkein 600g ja pituutta edellisestä käynnistä muutama sentti. Alkaa seuraava vaippakokokin häämöttämään pikkuhiljaa. Kyllä aika kuluu kuin siivillä. Mutta jokaisesta hetkestä on nautittu, on ihanaa nähdä miten jokin noin pieni oppii jatkuvasti uutta. Kyljelleen kääntyminen alkaa olla jo siinä vaiheessa, ettei äidin pidä jättää pojua hetkeksikään yksin. Ilmeet ja eleet alkaa myös näkyä mitä paremmin. Ihana on huomata miten hän jo tunnistaa tutut kasvot ja tekee surullisestakin päivästä iloisen antamalla sen hymyn, jota rakastaa yli kaiken. 

Seuraava postaus saattaakin olla jo aivan erilainen. PIdän teidät vielä jännityksessä.

Siihen saakka, I´m going with the baby flow!

Kauden alku lähestyy

Pari viikkoa ollaan menty taas etiäpäin, tuntuu että aika hurahtaa siivillä. Ja meidän poju senkun kasvaa, miltei 5 kg on herralla jo painoa. Lainatakseni oman isäni sanontaa: "ruoka maistuu ja nukuttaa." Sehän se on kyllä tärkeintä. Paljon on jo opittu, Rambo on alkanut jo hymyilemään ja pieniä erilaisia ääninäytteitä on myös annettu joka päivä. Varmaan rauhallisuuden hän on perinyt isältään. Salillakin mukana kulkee, vaikka nukkumatista ei ole tietoakaan, ympäristö kiinnostaa niin paljon, että äippä saa rauhassa jumpata ja hän vain tarkastelee. Vähän on silmien rähmäily haitannut, ja äitillä tietenkin hirveä huoli pojasta, onko kaikki hyvin. Viikonloppu seuraillaan silmiä, ja jos tilanne ei parane, täytyy lähteä käymään lääkärissä. Muuten poika on terve ja neuvolassa saanut vain kehuja. Täällä olemme muutaman kerran käyneet nyt neuvolassa, ja paino on noussut käyrän mukaisesti hyvin. Paljon hoitajat kehuvat Rambon valppautta ja sitä, miten rauhallinen tapaus hän on. Eli ainakaan äitin puolelta sitä taitoa ei ole tullut..

Pitäähän sitä välillä nauttia myös omasta rauhasta. Kerkesin yksi päivä käydä kampaajallakin, vähän jotain eloa hiuksiin, lämpöä syksyn varalle. Kokemukseni växjöläisestä kampaamosta oli hyvä. Sain hieman vinkkejä kavereiltani minne voisi mennä. Pitihän sitä sitten kokeilla, niin on seuraavan kerran ennakkotietoa mihin itsensä pistää. Kisun ollessa pojun kanssa kävin tutustumassa paikalliseen jalkapalloseuraan, naisten joukkueeseen, jonka mukaan luultavasti liityn syksyn aikana. Ihan hyvältä näytti tekeminen, aika samantyylisiä harjoitteita mitä meilläkin. Joukkue pelaa toiseksi ylimmällä sarjatasolla, joten reenivauhti on varmasti kovaa. Pitää hieman vielä odotella ennenkuin kunnon rehkimisen voi aloittaa. Muutamana päivänä Rambo on nukkunut tosi hyvin, jopa 4-5 tuntia putkeen, joten silloin on ollut aikaa laittaa kotia hieman, sekä laittaa ruokaa. Siis ihan kunnon ruokaa, eikä vain purkki- tai valmisruokaa paketista.

Kotikin alkaa näyttää kodilta. Pieni autoilu reissu heitettiin ja kävimme hakemassa tavaroita Ikeasta. Aika paljon täällä on valinnan varaa liikkeissä, joten aina ei tarvitse Ikeaan lähteä poukkoilemaan. Oli nimittäin muutama muukin asiakas meidän kanssa samaan aikaan paikalla. huhuhu hulinaa.
Sää täällä vaihtelee todella paljon. On ollut päiviä, jolloin aurinko ei näyttäydy ollenkaan ja kumisaappaat saisi olla jalassa koko ajan. Mutta nyt muutaman päivän on taas ollut lämmintä. Ollaan lenkkeilty paljon ja muutenkin ulkoiltu. Hulluksihan täällä tulisi, jos ei päivänvaloa välillä näkisi. Lenkkipolun varrelta löytyi myös uimahalli. Mietittiin, että joku päivä voisi käydä Rambon kanssa kokeilemassa miltä se vesi tuntuisi. Kylvystä poju ainakin tykkää.

Pojilla oli viime viikolla ensimmäiset CHL (Champions Hockey League) pelit. Lakersin kanssa samassa lohkossa taistelevat Adler Mannheim, Sparta Praha sekä kotikaupukimme KalPa. Innolla odotan jo KalPaa vastaan peliä. Kiva on myös saada pojat tänne uuden "kotikaupunkimme" visiitille. Ensimmäinen peli Adleria vastaan päättyi meidän voittoon, mutta seuraavan taistelun otti Sparta nimiinsä. Eilen Lakers lähti aamutuimaan kohti Prahaa ja illan pelissä paremmaksi pisti kotijoukkue. Harmillisia tappioita, mutta toinen oli parempi. Sille ei mahda mitään. Tänään pitkä bussimatka kohti Saksaa ja huomenna päivällä joukkue kohtaa Mannheimin porukan. Pidetään peukut pystyssä, jotta saadaan voitto kotiin. Viikko vielä ja sitten pyörähtää sarja käyntiin. Jännittää jo valmiiksi millainen kiekkokulttuuri täällä Ruotsissa oikein onkaan.

Uusia turinoita kirjoittelen taas kun aikaa löytyy. Siihen saakka, I´m going with the hockey flow!

Heidi

bloginimen vaihtaminen

Hei te kaikki lukijat.

Elämää ukrainassa- osio on saatu ainakin tällä hetkellä päätökseen, eikä paluuta sinne päin maailmaa voi ennustaa etukäteen. Joten tämän takia vaihdan blogin nimeä.

Blogi löytyy jatkossa hakusanalla "Matkalaukkuelämää" tai blogiosoitteella kiekonperassa.blogspot.com

Ihan on ollut seurata miten monia kirjoitteluni kiinnostaa, ja että olette hengessä mukana, siellä missä mekin olemme. Iiiiso kiitos siitä !

Ensimmäinen kuukausi takana

Viimeisestä kirjoittelusta kerkesi taas vierähtää tovi jos toinenkin. Huomasin miten rankkaa on olla yksin pienen lapsen kanssa, iso käsi kaikille yksinhuoltajille, on se vaan rankkaa. Varsinkin kun uuden opettelua on jokainen hetki eikä muuta kerkeä edes miettimään saati tekemään. 

Viikot kuluivat kuitenkin nopsaan ja lähtö ruotsiin häämötti päivä päivältä lähempänä. Trust kapital open, beach volley turnaus piti kuitenkin hoitaa pois alta ennen matkalle lähtöä. Omana osuutenani oli hyväntekeväisyysottelun järjestäminen. Keräsimme yhdessä lasten klinikoiden kummien kanssa lahjoituksia kyssin vastasyntyneiden teho-osastolle. Tapahtuma sujui hyvin ja itse ottelu oli todella mukaansatempaiseva ja varmasti saatiin kerättyä hieno summa auttamaan uuden perheosaston valmistumista. 

Poju kasvaa hurjaa vauhtia ja tietenkään ei uni ja ruokarytmit ole vielä muodostuneet. Huokasin helpoituksesta kun pääsimme vihdoin ja viimein ruotsiin isin luokse, niin ei tarvitse yksin enää kantaa niin suurta taakkaa vaan pystymme jakamaan sen yhdessä. Kaikesta valvomisesta ja univajeesta huolimatta oikean rakkauspakkauksen olemme saaneet. Joka päivä opimme toisistamme uutta ja opettelemme yhdessä elämään uutta arkea.

Ruotsissa muutimme kaupunkiin nimeltä Växjö. Pieni paikka, aivan etelässä. Keskusta on hyvin idyllinen ja kotoisa, paljon on kahviloita ja upea kävelykatu liikkeineen ja puistoineen. Meidän onneksi ympäristöstä löytynee ainakin 4 golfkenttää, vieläkun sinne joku päivä kerkiäisi käymään. Läheltä löytyy myös tenniskeskus, joka on myös lenkkipolkuni varrella. Sieltä napsin myös muutaman kuvan teille. Asuntomme sijaitsee noin pari kilometriä keskustasta, aivan mahtavien luontopolkujen sekä järven lähettyvillä. Siellä me Rambon kanssa joka päivä ollaan lenkkeiltykin. Kuntoutuminenkin on sujunut todella hyvin, lähtöpainostakin on pudonnut jo muutama kilo. Hieman ruotsin kieli vielä huolettaa, mutta eiköhän sitä vuoden aikana opi edes jonkun verran puhumaan. Hope so.

Viikon aikana pojilla ollut jo pari harjoituspeliä, joista toinen päättyi tappioon ja toinen voittoon. Tällä viikolla starttaa käyntiin myös CHL, eli champions hockey league, jossa mukana  eurooppalaisia joukkueita ja vastassa nähdään myös oman kotikaupunkimme KalPa. Sitä odotellessa. Ramboltakin sujui ensimmäinen peli aivan mainiosti, hän nukkui koko pelin tyytyväisenä tietämättä maailman menosta mitään. Hallissa tunnelma oli todella hyvä, odotan innolla millainen tunnelma sarja-avauksessa on ja millainen kiekkokulttuuri täälltä ruotsissa on. Hyvää olen vain kyllä kuullut. Mutta muutaman viikon päästä se sitten nähdään.

Kirjoittelen taas kuulumisia kunhan Rambo antaa siihen taas hetken äidille aikaa <3 

Siihen saakka, I'm going with the baby flow!

Heidi

Uuden elämän opettelua

Huojennun aina iltaisin, kun katselen vieressäni makaavaa pientä nyyttiä. Miten jokin voi olla niin ihmeellinen ja maailman ylösalaisin kääntävä asia. Synnytyksestä on kulunut viikko ja joka päivä olen saanut nauttia pieni ihme rinnallani. En voisi olla onnellisempi. En halua tämän koskaan loppuvan. Elämäni muuttui silmän räpäyksessä kun ensi kertaa sain tuntea tuon pienen ihmisen lämmön omaa kehoani vastaan.

Toipuminen viikon takaisesta on jo hyvässä vauhdissa, lenkilläkin ollaan Rambon kanssa jo käyty. Pikkuhiljaa hyvää tulee ja lopputulosta odotellessa. Silti näen edelleen unia pallon potkimisesta, ei sitäkään rakkautta voi mielestään pois sulkea. Ehkä vähän ajan päästä pääsen taas nauttimaan kesän tuoksuisesta nurmesta.

Viikkoon on mahtunut paljon asioita. Lähisuvun vierailuita, lenkkeilyä, yhdessä oloa ja pelkästään totuttelua uuteen arkeen. Meidän pojulla on ainakin hyvät unen lahjat, taitaa olla isäänsä tullut. Hyvin ollaan nukuttu ja syöty, mutta vähän myös ääninäytteitä on pikkuinen päässyt jo antamaan. Ihana suloisuus joka tapauksessa.

Seuraavat viikot ovat todella raskaita. Viime sunnuntaina hyvästelimme Kisun vähäksi aikaa, kun hän lähti leireilemään jo Ruotsiin. Perässä mennään, mutta ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon. En malta odottaa taas uuteen kaupunkiin ja ihmisiin tutustumista. Saa nähdä miten ensimmäinen yhteinen matkan teko oikein luonnistuu, pitäkää peukut pystyssä. 

Kirjoittelen ensi viikolla taas kuulumisia, miten on vauva-arki lähtenyt rullaamaan. Ukrainaan meno on niin epävarmaa tulevaisuudessa, joten päätin vaihtaa blogin nimeä. Lähipäivinä infoan myös teitä vaihdoksesta :) 

Vauvan tuoksuisia terveisiä, 

Heidi

Hyviä ja huonoja hetkiä

Alle viikko enää laskettuun aikaan. Onneksi ollaan oltu ahkeria viime hetkillä ja saatu hankittua tavaroita Ramboa varten. Tilattiin rattaat, vaatteita saatiin ystäviltä ja äitiyspakkauskin koluttu läpi jo muutaman kerran. 

Viime viikonloppuna ihanat ystäväni järjestivät minulle baby showerit, olin aivan yllättynyt ja hämmentynyt siitä, että saivat pidettyä asian minulta salassa. Tämä kostetaan kyllä vielä :) Päivän ohjelmaan kuului kahvittelua ja herkkujen syömistä, jalkahoitoa, lahjojen availua sekä parhaimpana ja jännittävimpänä vauvan ruokien sokkomaistelua. Todella ihana päivä oli ja iso kiitos kuuluu kaikille osallisille. Kyllä Rambon on hyvä nyt tulla maailmaan, kun on paljon hyödyllisiä tavaroita kotona odottamassa.

Omaa pihaa ollaan myös laiteltu ja terassikin on vihdoin ja viimein saatu valmiiksi. Vielä on vähän terassikalusteita hommaamatta, mutta tärkeimmät, aurinkotuolit ovat löytäneet jo paikkansa. Vielä muutamia kivikoristeita ja ehkä kukkia sinne tänne, niin hyvä siitä tulee.

Olen yrittänyt leikkiä Heidi- hortonomia, mutta tuloksetta. Ei ne kasvit näköjään yksin elä. Nurmikon kasvattamisesta saatan saada tuloksia aikaan, mutta siihenpä se varmaan sitten jääkin. Jos ei maailman kirjat mene aivan sekaisin. Saisin varmaan tapettua kaktuksenkin, joten ehkä parempi jättää viherpiiperryshommelit muille.

Ensi kaudestakin saimme huojentavia uutisia, kun Kisu teki sopimuksen Ruotsiin, pääsarjajoukkue Växjö Lakersiin. Ruotsissa pelaaminen on aina ollut hänen unelmansa, joka nyt toteutui, ehkä tosin hieman odotettua aikaisemmin. Mutta se ei haitannut yhtään. Ollaan edes vähän lähempänä kotia ja helpottaa meidän matkustamista, varsinkin Rambon saavuttua maailmaan. Ukrainasta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, ja varmasti olisimme menneet sinne hymyissä suin ilman tätä tilannetta. Kavereideni kanssa olen jutellut tilanteesta, eikä siellä olo olisi ollut tällä hetkellä järkevää. Kaupat on suljettuna, ja kadut ammottavat tyhjyyttään. Monet ovat lähteneet kaupungin ulkopuolelle siksi aikaa, kunnes tilanne rauhoittuu. Toivon sydämeni pohjasta, että asiat kääntyvät parhain päin ja kaikki ystäväni voivat jatkaa normaalia elämää Donetskissa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, nähdäänkö meidätkin vielä sinikeltaisin siivin lentämässä kohti Donetskia.

Viimeiset viikot olen yrittänyt jaksaa käydä salilla ja lenkkeilemässä. Olen huomannut sen, että vaikka kuinka aamulla väsyttäisi ja jalkoja turvottaa, kun pääsee ulkoilemaan tai salilla käymään, energiataso on aivan erilainen. Pitää vaan muistuttaa itseään, ettei kyseessä ole sairaus. Jotkut asiat vaan täytyy ottaa iisimmin, mutta ei poissulkea asioita, joita pystyy vielä tekemään. Itselleni se on ollut henkireikä, että pystyy pitämään kunnostaan huolta. Toivottavasti se myös palkitaan synnytyksen jälkeen. Mökillä ollaan myös käyty rentoutumassa, mikään ei sulata mieltä kuin auringonlasku järvellä ja kalastus. Harmi, että meidän osalta kesän kalastukset jäävät hieman lyhyeksi. Noh ensi kesä on taas uusi kesä.

Seuraavia turinoita kirjoittelen teille toivottavasti jo pieni uusi elämä sylissäni<3 

Siihen saakka, I'm going with the baby flow!