Uuden elämän opettelua

Huojennun aina iltaisin, kun katselen vieressäni makaavaa pientä nyyttiä. Miten jokin voi olla niin ihmeellinen ja maailman ylösalaisin kääntävä asia. Synnytyksestä on kulunut viikko ja joka päivä olen saanut nauttia pieni ihme rinnallani. En voisi olla onnellisempi. En halua tämän koskaan loppuvan. Elämäni muuttui silmän räpäyksessä kun ensi kertaa sain tuntea tuon pienen ihmisen lämmön omaa kehoani vastaan.

Toipuminen viikon takaisesta on jo hyvässä vauhdissa, lenkilläkin ollaan Rambon kanssa jo käyty. Pikkuhiljaa hyvää tulee ja lopputulosta odotellessa. Silti näen edelleen unia pallon potkimisesta, ei sitäkään rakkautta voi mielestään pois sulkea. Ehkä vähän ajan päästä pääsen taas nauttimaan kesän tuoksuisesta nurmesta.

Viikkoon on mahtunut paljon asioita. Lähisuvun vierailuita, lenkkeilyä, yhdessä oloa ja pelkästään totuttelua uuteen arkeen. Meidän pojulla on ainakin hyvät unen lahjat, taitaa olla isäänsä tullut. Hyvin ollaan nukuttu ja syöty, mutta vähän myös ääninäytteitä on pikkuinen päässyt jo antamaan. Ihana suloisuus joka tapauksessa.

Seuraavat viikot ovat todella raskaita. Viime sunnuntaina hyvästelimme Kisun vähäksi aikaa, kun hän lähti leireilemään jo Ruotsiin. Perässä mennään, mutta ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon. En malta odottaa taas uuteen kaupunkiin ja ihmisiin tutustumista. Saa nähdä miten ensimmäinen yhteinen matkan teko oikein luonnistuu, pitäkää peukut pystyssä. 

Kirjoittelen ensi viikolla taas kuulumisia, miten on vauva-arki lähtenyt rullaamaan. Ukrainaan meno on niin epävarmaa tulevaisuudessa, joten päätin vaihtaa blogin nimeä. Lähipäivinä infoan myös teitä vaihdoksesta :) 

Vauvan tuoksuisia terveisiä, 

Heidi